Rakkautta vain

Tämä viikonloppu oli ihanan rentouttava. Olin tosiaan vanhemmillani auttamassa lastenhoidossa ja vaikka välillä tuntuu etteivät ne lapset rauhotu millään, ovat he silti niin rakkaita. Siinä unohtaa jokaisen tottelemattomuuden ja hermostuksen, kun käy uimassa Ellin kanssa ja Elli pitää tiukasti pikku kätösillään minusta kiinni ja kun kysyn onko hän tädin kulta niin hän nyökkäilee ja alkaa pussailla mahdottomasti. Tai kun Vilille tulee suru puseroon ja hän hakee lohtua minun sylistäni. 

Lasten mielestä parasta minun kanssani on mönkijä-ajelut. Ajetaan tuolla metsäpoluilla ja huudetaan kurkku suorana. Se on lasten mielestä parasta ja pienikin vauhti on päätä huimaava heille. Tänä aamunakin lapsien ensimmäinen kysymys oli "nytkö mennään ajamaan mönkijällä?", kun ilmestyin keittiöön tukka pystyssä vasta heränneenä. 

Kävimme myös Ellin kansa keräämässä marjoja. Olihan tuo Vilikin mukana, mutta viihtyi "keppitarhassaan", kun Elli oli ahkera marjan kerääjä. Eräs ystäväni totesi, että minun pitäisi kaapata nuo lapset kotiini asumaan, sillä tulen aina niin onnelliseksi heidän kanssaan. Ja tottahan se on. Eipä tässä maailmassa voi mikään olla huonosti, jos vain nuo lapset minua rakastavat. Mitä muuta sitä voisi elämältä kaivata? Elli ja Vili ovat olleet kantava voima minulle aina, tietämättään. En voi tarpeeksi korostaa, miten kuollut olisin jo, jossen voisi ajatella, että nuo ipanat tarvitsevat minua. Kyllähän aina oma äiti ja isä ovat tärkeämpiä kuin täti, mutta uskon silti tuovani edes jotain iloa ja onnea heidän elämäänsä. Ihan vain siitäkin syystä, että joka kerta kun lähden he toteavat, että miksi minun pitää taas lähteä ja että heille tulee kova ikävä minua. Rakkautta.

Vanhemmilla parasta myös on se, kun saa lukea mitä haluaa tai värittää aikuisten värityskirjaa (kyllä, minäkin olen hurahtanut niihin). Saa olla rauhassa - silloin kun lapset eivät hyöri ympärillä siis. Iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan, saa omaa aikaa ja saa tehtyä asioita joita ei jotenkin kotona saa tehtyä, kuten luettua Eric Axl Sundia, joka on uusi lempikirjailijani. Hän käsittelee kamalia asioita, mutta kirjoittaa niistä upeasti. 

Miten teidän viikonloppunne sujui?

-Minka