Minä rakastan tätä maata. Rakastan sitä että saan ylpeänä sanoa olevani suomalainen. Saan elää tässä värikkäässä maassa, jossa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa. Saan käydä koulua, käydä töissä ja ansaita sen verran, että rahaa jää välillä matkusteluunkin. Ja se riittää minulle.
Kuitenkin kannatan perjantain lakkoa. Kannatan sitä, että taistellaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Sitä, että ei anneta hallituksen tehdä mitä vain päätöksiä ja leikkauksia mistä sattuu, kun he itse luopuvat viikon palkastaan kerran. Sellainen tuntuu enemmänkin vittuilulta, kuin sympatialta. Luopukoot viikon palkasta pysyvästi ja turhista etuuksista, kuten autonkuljettajista ja torkkupeitoista, niin voidaan sitten katsoa uudelleen josko tavalliselta rahvaalta irtoaisi sympatiaa leikkauksiin.
Hallituksen pitäisi ottaa mallia presidentistämme. Kun Niinistö valittiin virkaansa, ensimmäinen asia mitä hän teki, oli laski omaa palkkaansa. Pari tonnia hallituksenkin kuuden tonnin palkasta ei tunnu missään ja sillä jo tehtäisiin miljoonasäästöjä vuodessa. Minusta jos hallitus on kussut tämän maan talouden, tulee hallituksen osallistua erittäin aktiivisesti tilanteen korjaamiseen, eikä vain keksiä miten jo valmiiksi vähemmän kuin tarpeeksi tienaavat saisivat vielä vähemmän palkkaa.
Olen todella herkkä maailman murheille. Sen vuoksi en koskaan katso tai lue uutisia. Ahdistun siitä, että maailmassa, etenkin minun Suomessani, ei ole kaikki hyvin. En pysty tekemään mitään, istun vain ahdistuneena kotona enkä tiedä miten päin olisin. Terapeuttini totesi, että minulla on vahva maailmanparannusvietti. Haluan parantaa kaikki ja kaiken. Se on toisaalta ihanaa ja yksi piirre jota itsessäni rakastan. Mutta se on rankkaa. On rankkaa haluta parantaa kaikki ja silti tuntea itsensä niin avuttomaksi. Siinä tuntee olonsa ihan pieneksi muurahaiseksi tässä maailmankaikkeudessa.
Mitä tunteita tämä politiikkapyöritys teissä on herättänyt?
-Minka
-Minka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit <3