Ajankäytöstä

Lupasin viime postauksessani kirjoittaa lisää uudesta kalenteristani ja siitä, miten helpotan ajankäyttöäni.

Olen niin tottunut siihen, että kasaan vain lautaselleni kaiken mahdolliset ja mahdottoman, etten osaa ajatella omaa jaksamistani etukäteen. Kerroin terapiassa syksystäni; minulla on koulua, töitä (wanhojen tansseihin valmistautuminen alkaa, joten töissäni on kiire ja pelkään saavani haukkuja jossen olekaan tarpeaksi nopea), seurakuntajuttuja, saleilua... Terapeuttini sitten kysyi, että miten jaksan tuon kaiken. Pysähdyin vasta tuossa kohtaa miettimään asiaa, niin, miten pääni kestää tuon kaiken. Olisin jo ilman masennustani todella stressaantunu, saatikka sitten, kun oma pää taistelee joka aamu vastaan. 

Onneksi terapeutillani oli loistava vinkki minulle. Koska yhtäkään asiaa en voisi enkä haluaisi heittää kalenteristani pois, pitää ne lajitella. Käytimme esimerkkinä kiviä. Isot kivet ovat ne pakolliset, kuten koulu, työt ja terapia. Pienet kivet ovat ne jotka haluaa ehdottomasti mukaan, kuten kotipäivät, saleilu ja seurakunta. Hiekkaa on sitten ne loput asiat, jotka on ihanaa saada kalenteriin, mutta jotka eivät ole  ns. mielenterveyden kannalta oleellisia. 

Tämän vuoksi siis aikataulutus. Kun aikatauluttaa, saa asiat paremmin mahtumaan kalenteriin, jolloin sinne isojen kivien lisäksi mahtuu muutakin.  Olen toisaalta niin organisointihullu ihminen, että nautin siitä kun saan aikatauluttaa asioita. Se myös helpottaa olemista ja menemistä, kun tuntee masennuksena oikut ja osaa väistää ne tilanteet, joissa iskee halu jäädä kotiin piiloon.

Minulle esimerkiksi on helpompaa pysyä liikkeessä, kuin lähteä monta kertaa liikenteeseen. Eli jos vaikka olen ollut töissä ja pääsen pari tuntia aiemmin kuin mitä ystäväni ehtisi nähdä, menen siinä yleensä vaikka salille, sillä tiedän etten kotiin mentyäni enää pääsisi lähtemään vaan alkaisi ahdistaa. Pitää osata luottaa siihen, että tuntee itsensä ja mennä sen mukaan.

Mitä vinkkejä teillä on kiireiseen arkeen ja ajankäyttöön?

-Minka