Uusia kohtaamisia

Nyt parin viikon aikana on ollut paljon uusia ja vanhojakin kohtaamisia. Toissa viikon lauantaina tapasin erään protuleiriläisen yli viiden vuoden jälkeen. Saan kerätä aina rohkeutta ties kuinka kauan, että uskalsin mennä tapaamaan Samia (veljenikin nimi on Sami, mutta ei nyt sotketa häntä tähän). Sami on kolme vuotta minua nuorempi, mutta ahdistus liittyi siis siihen, että pelkään aina - uusien ja vanhojen tuttavuuksien kohdalla - tuottavani pettymyksen. Että olen liian surullinen tai liian lihava tai liian tylsä tai liian mitä milloinkin. Se on uskomattoman uuvuttavaa kun joutuu miettimään, kelpaako.

Vaikka kyllä minä olen aina kelvannut. Saminkin kanssa viihdyimme kahvilla useamman tunnin ja olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta minun piti lähteä terapiaan. Toisaalta olin tahallanikin sopinut ensimmäisen kahvittelun niin, että olisi pakko lähteä jossain kohtaa. Jos en vaikka olisikaan kelvannut.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa nuorten kristittyjen ryhmässä, Glowssa. En ensin meinannut uskaltaa mennä sinne ollenkaan. Seisoin Alppilan kirkon edessä ainakin 20minuuttia ja hyperventiloin. Mitä jos siellä onkin kamalaa? Jos jäänkin ulkopuoliseksi? Mutta kuitenkin... En ole varmaan koskaan tuntenut oloani niin kotoisaksi ja niin... Siunatuksi, kuin siellä. Sain rauhassa uskoa Jumalaan, ylistää ja rakastaa, eikä kukaan tullut sanomaan minulle että mikä hihhuli minä oikein olin. Tajusin, että on muitakin kristittyjä kuin minä, jotka ovat ulospäin ihan "normaaleja", mutta jotka rakastavat Jumalaa. Ette tiedä, miten tarpeeseen tuon tajuaminen tuli. 

Kaiken uuden ja jännittävän keskellä minun piti tietenkin jänistääkin kerran. Ei sitä pysty kaikkeen, ei, vaikka kuinka haluaisi. Eilen olisin halunnut mennä Jeesus tieteen valossa-luennolle, mutta tuli seinä vastaan. Halusin vain jäädä kotiin nukkumaan, joten tein niin. Tai no, tajusin sitten että olin unohtanut tulostaa työharjoitteluhaastattelua varten muutaman paperin, joten kipitin rakkaan lapsuudenystäväni luokse Vantaalle lainaamaan heidän tulostintaan - joten enpä olisikaan ehtinyt luennolle vaikka olisinkin muuttanut mieleni. 

Sain muuten sen työharjoittelupaikan, joten julistan tässä virallisesti tarjoavani kakkukahvit Kialle ja Tuomakselle huomenna lauantaina kun he tulevat käymään kiitoksena!

Kirjottelen sunnuntaina taas viikonlopun kuulumiset. Hyvää viikonloppua kaikille!

-Minka