Joona lähti perjantaina maailmalle ja minä menin shoppailuterapiaan - toisin sanoen kolusin kauppoja ja etsin kaikkea mahdollista ihanaa pöllöä. Myyjillä oli hauskaa kun he esittelivät minulle erinäisiä pöllökoruja ja huiveja ja avaimenperiä, ja minä aina hihkaisin kimeällä äänellä "iiiik ihana!!!". Minulla on jo erinäisiä pöllötavaroita ja en ymmärrä miten hyvälle tuulelle ne voivat minut saada!! Jo se, että saan pitää pöllökorua kaulassa tai huivia harteilla tai edes pieniä pöllökorvakoruja korvissani tekee päivästäni vähän ihanamman. Hassua, eikö?
Vietin viikonloppuni vanhemmillani Salossa. Minulla on sielläkin oma huone ja veljeni lapset tulivat sinne yökylään. Miten rakkaita nuo pienet ihmisen alut voivatkaan olla. Miten mikään voisi olla huonosti, kun Vili halaa ja sanoo "minä rakastan sinua täti" tai kun olen lähdössä ja Elli ottaa minua kädestä kiinni, katsoo minua silmiin ja kysyy "miksi sinä täti taas lähdet? Minulle tulee ikävä sinua". Hetken aikaa tässä maailmassa ei mikään ole huonosti. Onneksi saan lapsiterapiaa jo kahden viikon päästä uudelleen.
Yksi suurimpia merkkejä toipumisestani on se, että jaksan lapsia tilanteessa kuin tilanteessa. Olen taas se rauhallinen järjen ääni joka ratkaisee ongelman kuin ongelman. Kun minulla oli pahin aika masennuksessani, en kestänyt pienintäkään kiukuttelua. Muistan kerran, kun olin Vilin kanssa kahden kymmenen minuuttia kun äitini oli koiran kanssa pienellä lenkillä ennen kuin lähdimme kaupungille. Puolessa välissä minä itkin keittiön lattialla ja Vili olohuoneessa, ja minä soitin äitille, että tule äkkiä takaisin. Silloin minä ja äitini tajusimme, ettei kaikki ole kohdallaan. Lapset ovat kuitenkin aina olleet minulle voimavara, ja nyt he ovat sitä taas. Mietin tuossa saunassa viikonloppuna, että pitäisikö sitä hylätä tuo pappeuden haaveammatti ja alkaa taas haaveilemaan lastenhoitajan urasta?
Tein myös itselleni syksyä helpottavan kalenterin - siinä on kellonajat 6-22 ja koko viikko samalla aukeamalla. Joudun menemään käytännössä minuuttiaikataulun mukaan tämän syksyn, joten tuollainen kalenteri helpottaa arkeani. Minulla on kuitenkin aika paljon lautasellani nyt syksyllä, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa. Samoin siitä, miten ajankäyttöä voi helpottaa.
Millainen viikonloppu teillä oli?
-Minka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit <3