Uneton Helsingissä

Tik tak tik tak tik tak... Tuijotan kattoa ja pohdin onkohan nukkumatti eksynyt matkallaan. Lapsena, kun en saanut unta, kuvittelin aina mitä reittiä nukkumatti tulee. "Ikkunasta tuosta katonkulmasta se kulkee tuota listaa pitkin tuolle johdolle ja sitten siitä tuohon kohtaan ja...". Sitten aikani pohdittua ja kuviteltua totesin, että nyt hän ihan kohta on perillä, suljin silmäni ja nukahdin. Voi kun se olisikin yhtä helppoa nykyään. Sen sijaan toimin koko ajan puoliteholla, muutaman tunnin unilla. Voin sanoa, että olen melko loppu. Olen jo siinä pisteessä, että pohdin tänä aamuna ollessani jälleen kerran vähän turhan ajoissa terapiassa, että olisikohan kovin paha jos ottaisin tirsat odotellessa. Kovin aikuismaista, eikös?

Nämä kaksi viikkoa hirvittävät minua näin vähien unien vuoksi. Olin töissä Hulluilla päivillä myymässä lentolippuja, joten päivät olivat kiireisiä ja pitkiä. Ensi viikolla taas olen kirjottamassa puhtaaksi niitä lentolippuja ja kolmena päivänä jatkan siitä suoraan normaaliin iltatyöhöni. Kuullostaa hullulta, tiedän, mutta ehkä meistä jokainen on vähän hullu - omalla tavallaan. Minä en osaa sanoa ei. Ja olen rohmu, tarvitsen rahaa!

Puhuin terapiassa univaikeudestani ja sain yllättävän hyviä vinkkejä. Puhuttiin siitä, ettei nukkumaan saa mennä kellon mukaan. Itsekin sorrun siihen, että katson kelloa "oho, kello on 23, nyt pitää mennä nukkumaan" ja sitten pyörin sen kaksi tuntia ahdistuneena sängyssä. Opin, että pitää odottaa unijunaa. Kun alkaa väsyttää, oli se mihin kellon aikaan vain, pitää mennä nukkumaan. Tätä noudattaen minäkin sain kunnon yöunet, vaikkakin menin nukkumaan jo klo 21. Sen ansiosta kuitenkin klo 5:15 herätys ei tuntunut yhtään pahalta, joten tuli melko voittajafiilis!

 

Sain myös erillisen tekstin, joka minun pitää lukea joka ilta ennen nukkumaanmenoa ääneen. Tai nauhoittaa se ja kuunnella joka ilta. Jännä nähdä auttaako se minua nukkumaan paremmin. Teksti on mindfullness-aiheinen, eli siinä pitää rentoutua ja sitten sanoa itselleen hyviä asioita, kuten "luotan itseeni", "olen hyvä" jne. Terapeuttini sanoi, että mieleni voi pistää hanttiin (Luoja tietää, että en pidä itseäni minään), mutta sen pitäisi helpottaa ajan kanssa.

Yllättävin neuvo oli, että iltapala kannattaa syödä ihan vähän ennen kuin menee nukkumaan. Ainahan on sanottu, että iltasyöminen on pahaksi ja klo 18 jälkeen ei saisi syödä, mutta itse asiassa ruoka rentouttaa aivoja ja on helpompi päästää stressaavista asioista irti. Minusta ainakin todella yllättävää!

Millaisia vinkkejä teillä on univaikeuksista kärsiville? Onko teillä univaikeuksia?

- Minka