Lauantaina koin jotain, mitä en ollut pitkään aikaan tuntenut - kipinän tulisesta luonteestani. Delta tätä ei ihan arvostanut, kun skitsahdin melkein turhasta, mutta minulla oli sen tulistumisen jälkeen voitonriemuinen olo - alan vihdoin nähdä pilkahduksia todellisesta luonteestani, itsestäni, masennuksen alta!
Myös maanantai sujui yllättävän hyvissä merkeissä! Tunsin pienen ilon pulpahduksen rinnassani, kun kävelin aurinkoista tietä pitkin töihin. Yleensä keväisin olen kuin pieni elohopea kun aurinko alkaa taas lämmittää ja tuo pieni ilon tunne valoi minuun lisää uskoa parantumisestani.
Olin myöskin nukkunut ehkä kolme tuntia, mutta minua ei kumma kyllä väsyttänyt yhtään. Kuuntelin koko päivän hyvää ja energistä musiikkia, ja pelleilin ja juorusin yhden työkaverini kanssa melkein koko päivän. Viskoimme toisiamme klemmareilla, mikä oli todella kypsää, mutta eikö aikuisuus ole juuri sitä, että uskaltaa välillä olla lapsi (ainakin silloin kun esimies ei ole paikalla)?
Kaiken kaikkiaan maanantai oli täydellinen, sain jopa luettua eikä ahdistus vaivannut - kunnes tuli aika pakata. En mene sen kauemmaksi kuin Deltalle, mutta pakkaaminen on alkanut ahdistaa minua ihan älyttömästi. Vihaan tavaroiden raahaamista edes takaisin, olisi paljon vähemmän stressaavaa asua yhdessä osoitteessa. No mutta, hyvää kannattaa odottaa, vai miten se menikään.
Eilen päätin myös yrittää voittaa masennukseni ainakin yhdessä asiassa: laihduttamisessa. Minulla on noin 10kg ylipainoa, joka ahdistaa ja pahentaa masennustani. Päätinpä siis aloittaa firfarmin superdietin! Dietti kestää kuusi viikkoa ja sisältää ruokavalion ja treeniohjelman. Olen yleensä huono pysymään tälläisissä mukana, mutta koska kärsivällisyyteni on muutenkin parantunut, niin miksei se pätisi tässäkin suhteessa?
Ensivaikutelma dietistä on hyvä. Se pistää töihin ja muuttaa ruokavaliota, muttei liian radikaalisti. Joskus kokeilin Dukan diettiä, mutta epilepsiani ei pitänyt siitä että elin pelkällä proteiinilla. Fitfarmin dietissä saa syödä hiilihydraattejakin, joten se sopii minulle varmasti paremmin. Myöskään annoskoot eivät ole mitään liian pieniä - eilen jopa tuntui että sain syödä liikaa!
Tänään tuli sitten se "odotettu" huono päivä. Aamulla ensimmäisenä nukuin pommiin, jonka jälkeen tutkin silmääni ainakin 10minuuttia varmana siitä, että vähintään sokeudun. Masennukseenhan kuuluu kropan pakonomainen vahtiminen - pienetkin muutokset ovat masentuneen mielestä merkki jostain kauheasta. Minulla oli siis silmätulehdus viime viikolla ja unohdin silmätippani neljän päivän käytön jälkeen Deltalle, eli jouduin olemaan vuorokauden ilman. Nyt olen aivan varma, että tauti pahenee eikä lähde ikinä pois - vaikkei minulla ole enää edes mitään silmätulehduksen oireita välillä kutisevan silmän ja satunnaisen roskan tunteen lisäksi (eli silmä ei enää turpoa tai rähmi, niin kuin käydessäni lääkärissä).
Kropan pakonomainen vahtiminen on minulle todella uuvuttavaa. Se syö ison osan energiastani ja aiheuttaa järjettömiä ahdistuskohtauksia. En edes osaa sanoa kuinka monta kertaa olen soittanut äidilleni itku kurkussa ollessani aivan varma että minulla on jokin kauhea tauti. Terapian ansiosta olen oppinut hiukan rauhoittelemaan itse itseäni, mutta huonoina päivinä siinä ei onnistu kukaan muu kuin äiti (terveyteeni liittyvissä asioissa siis). Onneksi äidit ovat olemassa!
Miten teidän viikkonne on lähtenyt käyntiin?
- Epsilon
