Ensimmäisenä muistutan ja kehotan kaikkia äänestämään blogini pääsivulla siitä, kuinka monta kertaa tahtoisi viikossa minun julkaisevan uuden tekstin! Tämä on teidän, lukijoideni, hetki vaikuttaa! Kysely ei näy blogini puhelinversiossa, joten siksi mainitsen siitä täällä - avatkaa siis läppärinne hetkeksi (tai käyttäkää blogini täysversiota puhelimessanne) ja käyttäkää vaikutusvaltaanne, hiphei!
Blogini pääsivulla (tietokoneversiossa siis) on myös käteviä nappeja joiden avulla voi alkaa seuraamaan blogiani. Blogiani voi seurata sähköpostilla, bloggerissa tai bloglovin'issa. Eli jos haluat saada salamana tiedon kun julkaisen uutta materiaalia, valitse itsellesi sopivin tapa ja seuraa blogiani!
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä mainitsen blogini pääsivulta mahdollisuuden kommentoida privaatisti blogiani. Kyseisellä "lomakkeella" voi myös ehdottaa kirjoitusaiheita tai vaikka toivoa jotain uutta mahdollista seuraamistapaa, jos mikään edellämainituista kolmesta ei ole sinulle sopiva! Sinne siis risut ja ruusut sekä mahdolliset kirjoitusehdotukset - eli siis kaikki mikä mieleen juolahtaa! Otan mielelläni kommentteja mistä vain.
Sitten viikonlopun kuulumisiin: olin lauantaina ensimmäistä kertaa aikoihin anoppilassa! Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi, keskustelu virtasi ja nauru raikui. Oli todella mukava päivä. Katsoimme leffan ja seurustelimme muuten vain. Täydellinen päivä. Tai no, olisi ollut, jossen olisi ollut niin ahdistunut vähän väliä. Oli vaikea hengittää ja halusin juosta ulos koko talosta välillä, mutta oli pakko vain hymyillä reippaasti. Se on jännää, miten masentuneena sitä oppii sellaisen tekohymyn, joka pysyy päällä vaikka oikeasti olisikin täysin päinvastainen fiilis. Se ei pysy koko päivää, esitys alkaa pakostakin rakoilla jossain kohtaa, mutta se auttaa pahimmassa hädässä, kunnes pääsee nurkan taakse itkemään. Onneksi Delta oli lähes koko ajan vieressä pitämässä kädestä - se helpotti pahimmissa kohdissa.
Muuten viikonloppuna ei sitten tapahtunutkaan mitään ihmeellistä. Perjantaina olin katsomassa kakkospoikaystävääni, eli veljenpoikaani ja pikku emäntää, eli veljentyttöäni, kun lapset tulivat mummolaan siksi aikaa kun vanhemmat (eli siis veljeni ja hänen avovaimonsa) viettivät laatuaikaa. Ovat ne lapset vaan sellaisia rakkauspakkauksia, en edes muista milloin olisin viimeksi nauranut niin kippurassa, kun pieneltä pojalta kysyttiin "rakastatko mummoa?" johon pieni poika toteaa "en rakasta, mä oon Vili!" tai kun pieni emäntä nipistää minua vatsasta ja irvistää ilkeästi samalla. Rakkautta on olla täti.
Tänään vain löhöilimme Deltan kanssa koko päivän, minä lueskelin pääsykoekirjaani ja Delta pelasi pleikalla - ja välillä ryöstin ohjaimen ja pelasin omia pelejäni. Täydellinen sunnuntai siis!
- Epsilon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit <3