All you need is love...

... tai no, ainakin se helpottaa vaikeina hetkinä.

Delta on yksi parhaista asioista elämässäni. Hän on se syy, miksi en ole vajonnut pohjalle asti (tarkoittaen nyt sitä, etten ole miettinyt itsemurhaa toteuttamisaikeena), vaan olen hakenut apua ja tehnyt PALJON töitä oman parantumiseni eteen. 

Tiedän miten vaikeaa on katsoa, kun oma rakas makaa sängyssä pitkään tuijottaen seinää tai kun suunnitelmat peruuntuvat usein, kun rakasta ahdistaa. Minusta tuntuukin, että Deltan kärsivällisyys minua kohtaan on loputon. En ymmärrä mistä hän sen ammentaa, mutta Luojan kiitos ammentaa jostain. 

Olemme kulkeneet Deltan kanssa jo (minun mittapuullani) pitkän matkan yhdessä - kohta kaksi vuotta. Kaikenlaista on koettu ja nähty, moniin karikkoihin törmätty ja kaikesta selvitty. Masennukseni selvittyä olin aivan varma, että hän pitää minua maailman suurimpana luuserina ja jättää minut. Ettei hän kestäisi katsoa pahaa oloani vaan lähtisi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 

Deltalla on uskomaton kyky saada minut pois sieltä masennuksen verhon takaa. Se ei välttämättä käy huonona päivänä hetkessä, vaan vaatii pitkää maanittelua, mutta aina hän siinä jotenkin onnistuu. Aina hän saa minulta edes pienen hymyn tai puoliksi aidon naurahduksen. Ja ne voivat hyvinkin pelastaa koko päiväni.

Delta on myös iso osa turvaverkkoani. Tiedän, että kun ahdistaa, hän on aina läsnä. Voin juosta aina hänen luokseen jos tuntuu liian vaikelta. Hänelle voin puhua kaikesta, iloista, suruista, pahasta olosta, Jumalasta... Mistä vain. Elämässäni ei ole montaa sellaista ihmistä, joten olen onnellinen Deltasta.

Vaikka koskaa ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, uskon tämän olevan tässä - olen löytänyt itselleni toisen puoliskon (niin klisheeltä kun se kuullostaakin). Enkä voisi olla asiasta onnellisempi.

-Epsilon