Voihan... Pastelli

Tämä viikko on ollut täyttä tuskaa!! Olen ollut ahdistuneenpi kuin aikoihin. Eilen en saanut luettua ollenkaan, olin vain liian uupunut (henkisesti) siihen. No, ajattelin että luen sitten tänään. Innokkaasti alotinkin, mutta sitten luomet alkoivat tuntua raskailta - loistavaa, nyt minua sitten väsyttää. Olen siis ollut "uneton Helsingissä" viimeset puoli vuotta, eli univelkaa on kertynyt seuraavaksi vuodeksi. Viime yönä valvoin tosin "vapaaehtoisesti", kun Myy tarvitsi minua.

Tänään taas päädyin lääkäriin. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä eksyneeksi, kuin istuessani tyhjällä käytävällä ja katsoessani lääkäreiden lähtevän kotiin päin - ja minä vielä odottelin pääseväni omalleni. Ilmestyihän tuo lopulta ja sain silmätulehduksen diagnoosin. En edes muista milloin minulla viimeksi oli silmätulehdus...

Tuo maailman pienin vaiva kuitenkin teki minulle taas sen, mitä pelkään päivittäin - roikun taas reunalla. En jaksaisi mitään ja poden siitä huonoa omaatuntoa. Tahtoisin vain käpertyä peiton alle ja nukkua tämän pahan olon pois. Haukun itseäni jatkuvasti. "Oot luuseri". "Sä et ikinä pääse kouluun". "Kaikki jättää sut". "Sä et tuu koskaan onnistumaan missään elämässäs". Ja niin edelleen. Haluaisin vain, että joku sanoisi "on ihan ok käpertä peiton alle nukkumaan. Ettei jaksa joka päivä lukea". Sitten voisin lopettaa itseni ruoskimisen. Edes hetkeksi.

Toivottavasti teidän viikko on alkanut paremmissa merkeissä.

- Epsilon