En olisi millään tahtonut nousta sängystä aamulla. Ei sen takia että olisin ollut poikkeuksellisen väsynyt, vaan sen takia, että ajatus lähteä ovesta ulos ihmisten ilmoille ahdisti. Minulla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa, joten pitkän henkisen kamppailun jälkeen sain kun sainkin itseni ylös sängystä. Lähdin muotoiluttamaan kulmiani ja vielä salongin edessäkin pohdin, että pitäisikö kääntyä ympäri ja palata sängyn pohjalle. Minun piti kuitenkin myös lähteä metsästämään pääsykoekirjaani, joten samallapa tuo kaksi ahdistusta menee.
Kun kulmakarvani oltiin saatu ojennukseen (mikä onkin vaikea tehtävä, kun ne ovat niin kiharat ja jääräpäiset...), suuntasin kohti keskustaa. Metsästin pääsykoekirjaani jokaisesta kirjakaupasta jonka vain keksin, mutten löytänyt sitä mistään. Ahdisti vielä enemmän. Olin olettanut saavani sen heti sinä päivänä kun kirja julkaistaan ja koska muutokset ovat tällä hetkellä täysin mahdoton ajatus (oli sitten kyse päivän ruoan tai suunnitelmien muuttamisesta), menin täysin lukkoon. En koko päivänä keksinyt mitään fiksua tekemistä, makasin vain sängyssä peiton alla. En edes saanut aikaiseksi mennä suihkuun - sekin vaati liikaa energiaa.
Ajattelen kuitenkin niin, ettei minun tarvitse tällä hetkellä vaatia itseltäni liikaa. Jos saan edes kerran päivässä itseni pakotettua tekemään jotain muuta kuin makaamaan sängyssä, olen tyytyväinen.
Tämä päivä taas meni kuumeisena sängyssä. Vaikka en valita, tämähän on se houkuttelevin vaihtoehto joka päivä - sängyssä makaaminen.
PS. Tässä tämä toinen puuttuva tekstini, pahoittelen bloggerin sekoilua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit <3