Kivut masennuksessa

Masennuksessa esiintyy melkein aina myös jotain selittämättömiä kipuja. Itselläni näitä kipuja kesti puoli vuotta - puoli vuotta särkylääkkeiden napsimista koska alavatsaan sattui kuin olisi kuukautiset, mutta ei sitten kuitenkaan. Mitä huonompi ja stressaavampi viikko, sitä enemmän minuun sattui. Se rajoitti elämääni todella paljon. Usein en voinut lähteä kotoa sen vuoksi. Se vaikutti ihmissuhteisiini ja elämänlaatuuni. Elämäni kamalimmat kuusi kuukautta ikinä.

Ravasin lääkärissä vähintään kerran kuussa, eikä mitään vikaa löydetty. Kävin pari kertaa myös sairaalassa itkemässä, että tehkää nyt tälle jotain, en kestä enää. Loppuvaiheessa, kun tilanne alkoi selviämään, minulle annettiin ensin ärtyneen suolen diagnoosi. Siitä alkoi jatkuva vatsan toiminnan pakon omainen seuraaminen. Sain myös kuitulisää, joka vain pahensi oloani ja kipuani. Päädyin taas itkemään lääkärin vastaanotolle.

Seuraava lääkäri olikin täysi törkimys. Ensin hän "ehdotti" että poikaystäväni on väkivaltainen minua kohtaa, jonka vuoksi minulla on alavatsakipuja. Järkytyin. Olen ollut väkivaltaisessa suhteessa (henkisesti ja fyysisesti) ja nyt minulla on maailman kiltein poikaystävä. Miten hän kehtasikin ehdottaa tuollaista? Kun totesin, että ehdotus oli täysin absurdi, käänsi hän asian niin päin, että pelkään menettäväni poikaystäväni ja kerjään häneltä huomiota kivuilla. Järkytyin vielä enemmän. Totesin, että kivut rajoittavat elämääni niin paljon myös parisuhteessani, että ehdotus oli täysin epälooginen. Lopulta hän määräsi minut psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Ensin ajattelin, että kuka tuo lääkäri kuvittelee olevansa. Miten hän kehtaa edes ehdottaa, että "päässäni voisi olla jotain vikaa". Varasin kuitenkin ajan hoitajalle ja pääsinkin vastaanotolle varsin pian.

Ensimmäisellä tapaamisella hoitaja teki minulle testejä ja keskusteli kanssani. Lopuksi hän tuli siihen tulokseen, että minun on lähdettävä heti Auroran psykiatrisen päivystykseen. Kieltäydyin. En halunnut viettää jouluani laitoksessa. Sovimme siis, että näemme seuraavaba maanantaina, aaton aattona uudelleen. Pelkäsin koko viikonlopun joutuvani laitokseen jouluksi.

Maanantai saapui ja sain viimein apua. Ystävällinen italialainen lääkäri keskusteli kanssani tunnin ja konsultoi Auroran päivystävää lääkäriä. Sain keskivaikean masennuksen diagnoosin, masennuslääkkeet ja lisää aikoja psykiatriselle sairaanhoitajalle, sillä siellä kaupunki hoitaa kaikki ne, joilla ei ole itsemurhariskiä. 

Kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa mielialaani, alkoivat myös kivuliaat päivät vähentyä. Ensin oli yksi kivuton päivä viikossa, sitten muutama. Lopulta oli vain yksi kivulias päivä viikossa. Olo oli paljon parempi. Lopulta sain jopa kuukautiseni takaisin, eli kivuliaita päiviä oli vain muutama kuukaudessa, ja nekin vain koska olen sattunut syntymään naiseksi.

Näin paranemiseni saattoi viimein alkaa.

- Epsilon

PS. Anteeksi bloggerin ja minun sekoilustani!!