Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut hyveeni. Olen aina ollut niitä ihmisiä jotka haluavat kaiken heti tässä ja nyt. Kärsivällisyyteni ei ole riittänyt mihinkään pitkäaikaiseen, ei pitkäaikaisiin parisuhteisiin (kyllästyin puolessa vuodessa), ei pitkiin projekteihin kuvataiteissa tai käsitöissä tai peleissä. Delta (poikaystäväni) ja masennukseni ovat kuitenkin jonkin ihmeen kautta onnistuneet kasvattamaan kärsivällisyyttäni. Olemme olleet Deltan kanssa kohta kaksi vuotta yhdessä, mikä tuntuu pieneltä eliniältä (hyvällä tavalla). Delta on todella kärsivällinen – välillä tuntuu että hänellä riittää kärsivällisyyttä minunkin edestä, enkä tähän päiväänkään mennessä ole keksinyt mistä hän sen oikein ammentaa.
Masennukseni taas on kasvattanut kärsivällisyyttä pitkien projektien suhteen. En oikein ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta yhtäkkiä jaksan maalata monen monta tuntia, kun ennen piti saada kaikki valmiiksi tunnissa, ehkä kahdessa. Kerran myös ostin heräteostoksena palapelin ja huomasin nauttivani siitä suunnattomasti. Palapeliä tehdessä saa keskittyä vain siihen, eli mihinkään ei satu ja mikään ei ole huonosti. Se on todella rentouttavaa. Aikaisemmin jo 500 palan palapeli sai minut hermostumaan ensi metreillä, kun nyt taas teen jo toista 1000 palan palapeliä.
Mikä on teidän ”pahenne” (tai hyveenne, kumpi se onkaan)? Mikä saa teidät rentoutumaan ja unohtamaan huolet ja murheet hetkeksi?
- Epsilon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit <3