Elämän pieniä iloja

Kun on masentunut eikä monikaan asia tuota edes hiukan mielihyvää, sitä alkaa takertua jokaiseen pieneen asiaan josta sitä huomaa saavansa. Tämän viikonlopun siis pyhitinkin vain hyvää oloa tuottaville asioille, sillä maanantaina alkaa superstressi - pääsykoelukemiset. En tiedä miten siitäkin urakasta tulen selviämään tämän olon kanssa, mutta koska se opiskelupaikan puuttuminen on yksi osatekijä masennuksessani, pitää sen eteen tehdä jotain.

Perjantaina lakkasin kynteni ja tein mudcake-muffinsseja. Olen todella pakkomielteinen painoni suhteen sairastettuani anoreksiaa yläasteella ja nykyään kun en ole mikään tikku, on se kriisi itsetuntoni kannalta. Nyt kuitenkin kun on vaikea muutenkin löytää ilon aiheita, on helppo sivuuttaa se itsetunto-ongelma ja nauttia mudcake-muffinsseista täysin rinnoin!

Lauantaina sain pitkästä aikaa nukkua pitkään ja heräsin siihen kun poikaystäväni (kutsun häntä tässä blogissa Deltaksi) rapsutteli minua. Ne aamut ovatkin parhaita, kun saa herätä rakkaan rapsutteluihin. 

Rauhallisen aamun jälkeen lähdimme Itikseen shoppailemaan. Vaikka masentuneen tekee mieli jäädä sängynpohjalle koko päiväksi, se oikeasti vain pahentaa pahaa oloa. Se antaa mahdollisuuden "velloa" pahassa olossa, mikä ei luonnollisesti edistä paranemista yhtään. Pakko myös myöntää, että olen sen verran materialisti, että nautin suuresti kun saan vähän tuhlata (vaikkei siihen ihan aina oliskaan varaa). Ei materia ole tärkeintä todellakaan, mutta eiköhän meistä melkein jokaisessa ole vähän materialistin vikaa - myönsi sitä tai ei.

Rentouttavan shoppailun jälkeen tulimme kotiin jännittämään talviklassikkoa! Olen vannoutunut HIFK-fani (veljeni aivopesemä) ja oli perusfiilikseni mikä tahansa, saa jääkiekko aina adrenaliinin virtaamaan - oli sitten kyse HIFKin peleistä tai maajoukkueen peleistä. Jääkiekko on upea laji ja oikeastaan ainut laji jota jaksan katsoa. Olympialaisia seurasin viikon tänä vuonna - ja sekin oli vain sen takia että olin sänkypotilaana flunssan takia.

Ja VOITTOHAN SIELTÄ TULI!! Oli kyllä upeaa saada katsoa viimeistä talviklassikkoa kotisohvalta ja saada vielä voittokin kotiin! Upean voiton jälkeen tein meille wrappeja iltapalaksi (ja no, oikeastaan päivän ainoaksi ruoaksi, koska emme olleet missään vaiheessa ehtineet syödä ja kahdeksan jälkeen illalla on vähän liian myöhä syödä kunnon ruokaa. Tai ainakin minulle se tuo painajaisia), minulle broilerilla ja Deltalle meetvurstilla. Nam! 

Maittavan iltapalan jälkeen aloin pelaamaan uutta peliäni - Heavenly Swordia. Pelin alkaessa pohdin että "kaikkea mäkin viitsin pelata", mutta pelin edetessä innostuin siitä vain enemmän ja enemmän. Delta oli huvittunut ja ehkä vähän kauhuissaankin kun huutelin kommentteja kuten "kuole!!" ja "v*tun paska stana!" ja samalla hakkasin ohjainta antaumuksella. Täytyy kuitenkin myöntää, että tuo peli tuotti yllättävän paljon mielihyvää - ja sitähän masentuneena etsiikin. Loistava päätös päivälle siis!

Sunnuntaina lahnailin enkä tehnyt mitään mainitsemisen arvoista ennenkuin illalla - kävin kuuntelemassa Raamatun Punaista Lankaa Huopalahden kirkossa. Olen vasta aloittanut rippikoulun liittyäkseni kirkkoon, joten nuo kirkkotapahtumat ovat minulle täysin uusi juttu. Ahdistustasoni oli taivaissa alussa, varsinkin kun keski-ikä siellä oli n. 65. Yksi mukava nainen kuitenkin tuli juttelemaan minulle ja teki oloni kotoisaksi. "Esitelmä" oli muutenkin valaiseva, sillä tajusin ettei kristittynä eläminen ole sitä, että noudattaa raamatun jokaista sanaa ja kieltää itseltään kaikki elämän nautinnot. Kristittynä eläminen on sitä että uskoo ja luottaa Jumalaan, muistaa rukoilla, keskustella Jumalan kanssa ja kuunnella Jumalan tahtoa ja ennen kaikkea elää onnellinen ja hyvä elämä nauttien elämästä. Se helpotti ahdistustani sen suhteen, että kristityn kuuluisi olla tietynlainen. 

Tänä viikonloppu oli siis hyvä hengitysreikä minulle. Nautin elämästä enkä antanut ahdistuksen hidastaa. Nyt annan kuitenkin itselleni luvan vetäytyä sänkyyn öllöttämään ennen urakan alkua.

- Epsilon